Juoskaamme sinnikkäästi

Urheilua käytetään Raamatussa kuvainnollisessa merkityksessä havainnollistamaan kristityn vaellusta ja kilvoitusta. Heprealaiskirjeen 12. luvun alussa saamme taivaallisen valmentajan ohjeita juoksukilpailua varten. Nämä ohjeet voidaan tiivistää neljään sääntöön.

1. Muista, keitä on katsomossa

Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi. Olympiakisoihin ja joihinkin muihin suurkilpailuihin on nykyisin tapana kutsua kunniavieraiksi voittajia vuosien takaa. En ihmettelisi, vaikka jokin vastaava käytäntö olisi ollut Uuden testamentin aikana. Kirjoittaja viittaa edelliseen lukuun, siis lukuun 11, jossa kerrotaan uskon todistajista Vanhassa testamentissa. Nämä sankarit ovat nyt kilpailun katsomossa. Jos katsomme lähemmin näiden uskon sankarien elämää, voimme havaita, että Raamattu kertoo myös näiden ihmisten heikkouksista ja ongelmista. Jumala toimii siis heikkojen ja syntisten ihmisten kautta. He ovat jo päässeet maaliin, vaikka ovat kokeneetkin monenlaisia kiusauksia ja tappioita.

Israelin erämaavaelluksen aikana pilvi oli merkkinä Jumalan läsnäolosta. Meillä ei ole samanlaista pilveä, mutta todistajien pilvi on läsnä Raamatussa ja uskovien kokoontumisissa. Puhuessaan todistajien ympäröimänä olemisesta, kirjoittaja muistuttaa, että näkymätön maailma näkee meidät koko ajan. Alkukielen todistaja-sanan yksi merkitys onkin katselija.

2. Jätä pois ylimääräiset vaatteet ja kantamukset

Pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Vaikka uskon todistajien ja näkymättömän maailman ajatteleminen voikin auttaa kiusauksen hetkellä, lankeamme usein syntiin. Kirjoittaja vertaa syntiä väljään vaatteeseen, joka kietoutuu juoksijan jalkoihin ja estää häntä etenemästä. Minne sitten laitamme ylimääräiset vaatteet ja taakat, joiden kanssa ei voi kilpailla? Annetaan ne Jeesukselle. Pietari kirjoittaa: "Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen." (1. Piet. 5:7.)

Paavali liittää riisumisen vanhan ihmisen poispanemiseen (Kol. 3:5-10). Riisuminen on tarpeellista, jotta voisimme pukeutua uuteen ihmiseen.

3. Etene sinnikkäästi

Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme. Paavali kuvaa 1. Korinttilaiskirjeessä (9:25, 27) sinnikästä harjoittelua ja kilpailemista: "Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan." Vaikka kilvoittelu onkin vierasta aikamme nautintoja etsivälle elämäntyylille, Raamattu muistuttaa siitä toistuvasti.

On tietysti surullista, jos kilpailussa voi olla vain yksi voittaja. Mutta ei hätää: Me olemme voittajan joukkuetovereita ja saamme siksi osan ilosta ja kunniasta. Itse asiassa voittaja on meidän veljemme: Jeesus Kristus. Vaikka voittajia on vain yksi, kaikki maaliin päässeet palkitaan: palkintonamme on iankaikkinen elämä. Paavali kirjoittaa: "Jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat." (Fil. 3:13-14.)

4. Pidä katseesi kärkijuoksija Jeesuksessa

Katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Kirjoittaja puhuu 6. luvussa (6:20, KR 1938) Jeesuksesta edelläjuoksijana, joka on meidän edustajanamme mennyt taivaaseen. Tässä kirjoittaja palaa samaan kuvaan -- juoksemme kärkijuoksija Jeesuksen perässä, hän silmiemme edessä.

Jeesus-nimi korostaa Kristuksen elämää ihmisenä, ja juuri Jeesuksen inhimilliseen puoleen meidän on helppo katsoa. Tekstiyhteydestä näemme, että meidän toivotaan katselevan ennen kaikkea Jeesusta ristillä. Kirjoittajalle on mielessään eräs Jeesuksen esikuvista, Mooseksen käyttämä pronssikäärme, joka oli ripustettu kepin päähän ja jota katsomalla israelilaiset parantuivat käärmeenpuremasta (4. Moos. 21:9).

Ihmisen osuus on katsoa Jeesukseen. Uskon kohde on tärkeämpi kuin uskon määrä. Jeesus panee uskon alulle ja tekee sen täydelliseksi. Samalla tavalla kuin Jeesus on valmistanut meille täydellisen vanhurskauden, hän tekee uskommekin täydelliseksi. Tämä täydellisyys on Jumalan nähtävissä, vaikka itse koemmekin uskomme epätäydellisenä.

Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset. Jeesus valitsi itse ristin tien. Tämä on ainoa Uuden testamentin kohta, jossa puhutaan suoraan Jeesuksen kokemasta häpeästä. Ristiinnaulitseminen on häpeällisimpiä teloitustapoja, mitä koskaan on käytetty. Tuomittu kärsii alastomana kaiken kansan katseltavana. Viimevuotiset irakilaisten vankien kokemukset avasivat meille uuden näkökulman Jeesuksen kokemaan häpeään. Toisaalta Jeesuksen kärsiminen on enemmän tai vähemmän salaisuus, joka avautuu vain uskon kautta. Tärkeää on se, että Jeesus kärsi kaikkien puolesta, myös irakilaisten vankien ja heidän kiduttajiensa puolesta.

Sanoissa "edessään olleen ilon tähden" näkyy pilkahdus taivaasta. Saamme itse kerran nähdä, minkälaista tämä Jeesukselle tarjolla ollut taivaallinen ilo on. Ilo on juoksun voittajan iloa. Daavid viittaa tähän iloon kuvatessaan, kuinka "aurinko nousee kuin sankari riemukkaana juoksemaan rataansa" (Ps. 19:6). Jeesus iloitsee myös joukkuetovereistaan, jotka hän saa auttaa perille.

Ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Istuminen kuvaa tehtävän loppuunsaattamista. Jeesuksella on nyt aikaa istua. Oikealle puolelle asettuminen liittyy siihen, että Jeesukselle on annettu kaikki valta. Täällä ajassa emme vielä kuitenkaan näe kaikkea hänen valtansa alle asetetuksi (Hepr. 2:8).

Jeesuksen istuutumiseen Isän oikealle puolelle liittyy myös Pyhän Hengen vuodattaminen. Sanoohan Jeesus jäähyväispuheessaan: "Eilen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne" ja "Minä lähetän teille Puolustajan Isän tyköä" (Joh. 15:26, 16:7).

Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Alkutekstin sana "ajatella" merkitsee pohdiskelemista tai laskemista. Kuten edellä, tässäkin kehotetaan kääntämään ajatukset pois itsestä Jeesukseen. Sana, joka on käännetty "menettää rohkeutensa", merkitsee nääntyä, väsyä, hellittää, masentua -- siis elämänhalun menettämistä. Vastustus ja vastoinkäymiset voivat aiheuttaa kaikkea tätä. Jeesuksen kärsimyksissä on voimamme heikkoina hetkinä. Masentuminen tapahtuu vähitellen. Siksi säännöllinen Jeesuksen ajatteleminen on tarpeen. Omat ongelmamme asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin, kun katsomme Jeesukseen ristillä.