Lunnaat on maksettu!

Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus kulki muiden edellä. Opetuslapset olivat ymmällä, ja heidän perässään kulkevat ihmiset alkoivat pelätä. Silloin Jeesus kutsui taas luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä hänelle oli tapahtuva: "Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä pilkkaavat ja sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista." Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: "Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen." "Mitä te haluatte minun tekevän?" kysyi Jeesus. He vastasivat: "Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella." Jeesus sanoi heille: "Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?" "Voimme", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: "Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu." Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: "Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta." (Mark. 10:32-45.)

Jeesus ilmaisi kolmannen kerran, mikä häntä odottaa Jerusalemissa, mutta opetuslapsilla oli vieläkin peite silmillä. Jeesus puhui rististä ja kärsimisestä, kun taas Jaakob ja Johannes ajattelivat kunnia-asemaa. "Kirkkaudella" he tarkoittivat kuvittelemaansa maanpäällistä valtakuntaa. Jeesus ymmärsi, että heidän puheensa johtui tiedon puutteesta, ja hän kohteli heitä hellävaraisesti. Samoin meidänkin puutteellinen tietomme käy ilmi rukouksistamme. Veljekset luulivat pyytävänsä kunniaa ja valtaa, mutta itse asiassa he pyysivät kärsimystä ja vaivaa, mikä väistämättä edeltää kirkkautta. Muut opetuslapset eivät katsoneet hyvällä veljesten pyrkimyksiä, mutta Jeesus sai heidät rauhoittumaan selittämällä heille palvelevan johtajuuden mallia.

Kuninkaallisissa juhlissa kuningas saattoi itse ojentaa maljan vierailleen. Malja voi tarkoittaa elämää ja onnea mutta myös Jumalan antamaa osaa elämässä (Ps. 23:5, 75:9). Jaakob ja Johannes pyysivät kunniaa, mutta saivat kärsimyksen maljan. Jaakob sai kokea marttyyrikuoleman apostoleista ensimmäisenä. Johannes joutui elämään eristyksissä Patmoksen saarella.

Kun Jeesus korotettiin ristille piikkikruunupäisenä kuninkaana, kaksi ryöväriä sai paikan hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan. Toinen suostui Jeesuksen palveltavaksi ja pelastui. Jeesus tuli palvelemaan sinuakin ja antamaan henkensä lunnaiksi sinun puolestasi. Lunnaat on se hinta, joka pitää maksaa vankeudessa olevan vapauttamiseksi. Olet panttivanki tai pikemminkin synnin orja, ja pääset vapaaksi vain maksua vastaan. Lunnaiden maksaminen kuvaa pelastuksen kokonaisvaltaisuutta, ja se korostaa sinun pysyvää tilaasi ja asemaasi Jumalan edessä. Et tarvitse enää mitään uusia osa- tai lisämaksuja, vaan lunnaat on jo maksettu puolestasi kertasuorituksena viimeistä senttiä ja veripisaraa myöten!