Jumala voi antaa enemmän kuin tarvitsemme

Jeesus lähti Galileanjärven eli Tiberiaanjärven toiselle puolen. Häntä seurasi suuri väkijoukko, sillä ihmiset olivat nähneet tunnusteot, joita hän teki parantamalla sairaita. Jeesus nousi vuorenrinteelle ja asettui opetuslapsineen sinne istumaan. Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä. Jeesus kohotti katseensa ja näki, että suuri ihmisjoukko oli tulossa. Hän kysyi Filippukselta: ”Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?” Tämän hän sanoi koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi kyllä, mitä tekisi. Filippus vastasi: ”Kahdensadan denaarin leivistä ei riittäisi heille edes pientä palaa kullekin.” Silloin eräs opetuslapsi, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi Jeesukselle: ”Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?” Jeesus sanoi: ”Käskekää kaikkien asettua istumaan.” Rinteellä kasvoi rehevä nurmi, ja ihmiset istuutuivat maahan. Paikalla oli noin viisituhatta miestä. Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat. Kun kaikki olivat kylläisiä, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan.” He tekivät niin, ja viidestä ohraleivästä kertyi vielä kaksitoista täyttä korillista palasia, jotka olivat jääneet syömättä. Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: ”Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan.” Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin. (Joh. 6:1-15.)

Viidentuhannen ruokkiminen on ainoa Jeesuksen tunnusteko, joka on kuvattu kaikissa neljässä evankeliumissa. Jäljelle jääneen ruoan määrä ja kansanjoukon halu tehdä Jeesuksesta kuningas todistavat ihmeestä. Opetuslapset Filippus ja Andreas ovat kertomuksen avainhenkilöitä. Filippus, joka oli kotoisin siltä seudulta, tiesi alueen niukat ruokavarat. Hänen epäilyksensä ihmisjoukon ruokkimisesta heijastavat inhimillistä taipumustamme huolestua, kun kohtaamme ylivoimaisilta tuntuvia haasteita. Jeesuksen kärsivällinen suhtautuminen Filippukseen rohkaisee meitä. Andreas puolestaan toi Jeesuksen luo pojan, jolla oli eväät mukanaan. Andreas toi muulloinkin ihmisiä Jeesuksen luo, mikä on esimerkki meillekin. Sekä Filippus että Andreas laskivat ruoan määrää ajattelematta, mitä Jeesus pystyisi tekemään.

Jeesus pani opetuslasten kuuliaisuuden koetukselle. Miksi kansan pitäisi istuutua aterioimaan, kun ei ollut ruokaa? Opetuslapset tekivät kuitenkin niin kuin Jeesus sanoi, ja se riitti heille. Tämä periaate on sen voiman salaisuus, joka myöhemmin näkyi apostolien toiminnassa.

Viisi leipää ja kaksi kalaa riittivät kaikille. Jeesus osoitti, että Jumala voi antaa enemmän kuin tarvitsemme, kun luotamme häneen. Ihmiset halusivat enemmän kuin jaksoivat syödä, mutta Jeesus opetti heitä kunnioittamaan ruokaa käskemällä keräämään hävikkiruoan talteen. Kansanjoukon halu tehdä Jeesuksesta kuningas liittyi heidän odotuksiinsa tulevasta profeetasta, joka ruokkisi heidät kuten Mooses aikoinaan. Jeesus kohtasi uudelleen saman kiusauksen, jonka hän oli aikaisemmin voittanut toisessa autiomaassa. Hän kuitenkin vetäytyi pois, sillä hän ei sallinut ihmisten käyttää häntä omiin itsekkäisiin tarkoituksiinsa. Jeesus tiesi, että hänen aikansa tulla kuninkaaksi koittaisi vasta myöhemmin. Onko hän jo sinun kuninkaasi?