Saarnaajan kirja

Perimätiedon mukaan kuningas Salomo kirjoitti Saarnaajan kirjan. Toki muitakin kirjoittajia tutkijat ovat ehdottaneet. Salomo eli 900-luvulla eKr. On arveltu, että hän kirjoitti nuorena Laulujen laulun, keski-ikäisenä Sananlaskut ja vanhana Saarnaajan kirjan.

Sana 'saarnaaja' tarkoittaa alkukielessä myös kokoajaa ja koollekutsujaa. Kirja kuuluu Vanha testamentin viisauskirjallisuuteen, ja se sisältääkin paljon sananlaskuja ja viisaita ajatuksia. Saarnaajan kirjasta ovat peräisin esimerkiksi seuraavat viisaudet:

• Ei ole mitään uutta auringon alla (1:9).
• Joka tietoa lisää, lisää tuskaa (1:18).
• Kaikella on määräaika (3:1).
• Raha tai nautinto ei tee onnelliseksi (2:1-11).

Kirja on osittain runomuotoista. Jotkut tekstijaksot ovat erityisen kauniita, esim. vanhuuden vaivoja kuvataan runollisesti luvussa 11.

Salomon elämänkulkua kuvaa jae 12:1 "Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat." Nuorena hän eli lähellä Herraa, mutta vanhempana hän kulki omia teitään.

Saarnaajan kirja on tyyliltään uskonnollis-filosofinen. Saarnaaja pohtii Jumalan olemusta, elämän tarkoitusta ja hyvän elämän aineksia. Hän puhuu kahdenlaisesta elämästä, toisaalta siitä elämästä, jota eletään ilman Jumalaa, toisaalta elämästä, jota eletään jumalanpelossa. Saarnaajasta oli tullut elämänfilosofi siksi, että hän oli matkustellut ja nähnyt paljon ja pohtinut perusteellisesti näkemäänsä ja kokemaansa. Saarnaaja on esimerkki ihmisestä, joka etsii viisautta ja löytää sen.

Kirjan teema ilmaistaan jakeessa 1:2: "Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!" Sana turhuus esiintyy Saarnaajan kirjassa lähes 40 kertaa. Saarnaaja ryhtyi "etsimään viisautta ja tutkimaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu" ja kaikki osoittautui turhuudeksi ja tuulen tavoitteluksi. Samaan tulokseen hän tuli maistettuaan maallisen elämän nautintoja.

Elämä on tyhjää ja turhaa pääasiassa kolmesta syystä:

1. Kaikki ponnistelu on hyödytöntä; ihminen ei saavuta sitä mitä tavoittelee. Kaikki kulkee kehää.
2. Ihmisten välisiin suhteisiin liittyy väistämättä kovuus, julmuus, sydämettömyys, väkivalta ja sorto.
3. Maailmassa ei näytä olevan sijaa jumalalliselle oikeudenmukaisuudelle.

Ainoa onni, mikä ihmisellä on, on Jumalan hänelle antamien lahjojen vastaanottaminen ja käyttäminen. Näiden lahjojen kautta ihminen voi aavistaa jotain elämän tarkoituksesta.

Koska Saarnaaja katselee elämää lähinnä ihmisen näkökulmasta, voidaan monia kirjan ajatuksia ymmärtää ja tulkita väärin, ja niin on käynytkin. Tähän kirjaan vedoten on puolustettu täysin pessimististä elämänkatsomusta tai kevytmielisiä nautintoja. Onpa jopa väitetty, ettei Saarnaajan kirjalla olisi mitään hengellistä arvoa.

Ilo on eräs kirjan teemoista. Pintatasolla se on iloa elämän nautinnoista, mutta Saarnaaja tarkastelee myös iloa Jumalan yhteydessä, iloa hyvistä töistä ja iloa työstä.

Saarnaajan kirja kuvaa, mitä ihminen voi ymmärtää elämästä ja Jumalasta omin voimin, ilman Jumalan ilmoitusta. Tässä suhteessa kirja on ajankohtainen: Jos luovutaan luottamasta Raamattuun Jumalan sanana, jää jäljelle Saarnaajan uskonto. Kirja voidaan nähdä kuvauksena elämästä ilman Jeesusta, vastakohtana elämälle Jeesuksen kanssa. Saarnaaja sanoo: Tyydytystä ei ole "auringon alla".

• Jeesus sanoo: Tyydytys löytyy "auringon toiselta puolelta".
• Jeesus on lunastanut meidät turhuudesta ja tarkoituksettomuudesta.
• Jeesus antaa merkityksen työlle, viisaudelle, rakkaudelle ja elämälle.

Vaikka kirja julistaa pintatasolla, että elämä on tarkoituksetonta, tarkemmin kirjaa tutkimalla selviää, että elämä ei pääty kuolemaan ja että ihminen on vastuussa elämästään Jumalalle. Herran pelko ja Hänen käskyjensä noudattaminen tekee turhasta elämästä elämän, jolla on tarkoitus. Tämä on ilmaistu jakeissa 12:13-14: "Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä. Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista." Vastaavanlainen kehotus jumalanpelkoon toistuu kirjassa useita kertoja.

Jae 7:29 "Jumala on luonut ihmiset suoriksi, mutta itse he punovat kieroja juonia" viittaa ihmisen jumalalliseen alkuperään ja syntiinlankeemukseen. Ihminen voi välttyä turhuudesta ja saada elämälleen oikean sisällön ainoastaan elämällä jumalanpelossa. Inhimillisesti katsoen ihmisten ja eläinten kuoleman jälkeinen kohtalo saattaa näyttää samanlaiselta (3:18,21). Mutta jumalanpelossa elävä ymmärtää, ettei kaikki pääty kuolemaan, vaan että sen jälkeen on tehtävä tili Jumalalle (11:9,12:14).

Muistolauseeksi Saarnaajan kirjasta sopii jae 9:8: "Olkoot vaatteesi aina valkeat ja olkoon pääsi runsaasti voideltu." Tekstiyhteydessä Saarnaaja puhuu iloisesta elämäntyylistä. Historioitsija Josefus mainitsee Salomon käyttäneen valkeita vaatteita. Näissä sanoissa voidaan kuitenkin nähdä myös toisenlainen kehotus:

"Pukeudu joka päivä Jeesuksen verellä pestyyn valkeaan vanhurskauden vaatteeseen ja anna Pyhän Hengen täyttää itsesi."