Jeesus ei kulje ohi

Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: ”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?” Mies vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jeesus sanoi: ”Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.”
    Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?”
    Jeesus vastasi hänelle näin: ”Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.
    Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’ Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?”
    Lainopettaja vastasi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Jeesus sanoi: ”Mene ja tee sinä samoin.” (Luuk. 10:25–37.)

Eräällä leirillä näyteltiin vertaus laupiaasta samarialaisesta. Esitin pappia, joka vain vilkaisi uhria ja kiiruhti ohi. Näinkö toimisin oikeassa elämässäkin? Suullinen laki kielsi vertauksen pappia koskemasta ei-juutalaiseen. Koska kansallisuus oli pääteltävissä ainoastaan vaatteista, hän ei voinut tietää, oliko alaston uhri juutalainen. Samoin hän ei voinut vilkaisemalla tietää, oliko uhri vielä hengissä. Kuolleen tutkiminen olisi saattanut hänet saastaiseksi, mikä olisi estänyt palvelun temppelissä ja vaatinut monimutkaiset puhdistautumismenot. Ehkä hän olisi halunnut auttaa, mutta tarkka lain noudattaminen johti ristiriitaan auttamishalun kanssa.

Juutalaisille samarialainen oli vihollinen, ei lähimmäinen. Kuitenkin juuri tämä ”vihollinen” pysähtyi ja auttoi. Vertaus kääntää kysymyksen ”kuka on minun lähimmäiseni” päälaelleen. Kyse ei siis ole siitä, kuka on minun lähimmäiseni, vaan siitä, kenen lähimmäinen minä olen. Samarialaisen esimerkki kutsuu meitä ylittämään rajoja. Meillä on omat samarialaisemme – ne, joita emme pidä ”meikäläisinä”. Jeesus avatkoon silmämme näkemään ne, jotka ovat fyysisesti, henkisesti tai hengellisesti hädässä. Hän antakoon meille myötätuntoa ja sääliä, joka saisi meidät toimimaan.

Pappi ja leeviläinen kuvaavat vertauksessa lakia, joka ei pysty ketään pelastamaan. Samarialainen kuvaa Jeesusta, joka on lunastajamme ja pelastajamme. Jeesus näkee sinut tiellä haavoittuneena – synnin, sielunvihollisen ja sairauden ruhjomana. Hän ei kulje ohitse vaan auttaa. Hän sitoo haavasi, kantaa ja hoitaa sinua. Hän antaa jatkohoidostasi vakuuden (vrt. Ef. 1:13-14). Ennakkomaksu kaksi denaaria on toisaalta vanhan liiton mukainen lunastusmaksu. Ja kaiken maksaja – Jeesus – lupaa tulla vielä takaisin! Odota häntä!