Maailman valo antaa näön

Jeesus näki tien sivussa miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?" Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo." Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: "Mene Siloan altaalle ja peseydy."   Altaan nimi merkitsee: lähetetty.   Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.

Jeesus sanoi: "Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita." Muutamat fariseukset, jotka olivat siinä lähellä, kysyivät tämän kuullessaan: "Et kai tarkoita, että mekin olemme sokeita?" Jeesus vastasi: "Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä." (Joh. 9:1–7, 39–41.)

Olen syntynyt vammaisena, ja sen takia tämä teksti on minulle läheinen. Juutalaisen käsityksen mukaan sairaus on synnin seurausta ja lapsi voi tehdä syntiä ennen syntymäänsä. Jeesus torjuu nämä ajatukset ja vakuuttaa tekstin kautta, ettei vammani ole synnin seurausta.

Tekstissä sokea itse eikä kukaan muukaan pyytänyt parantamista. Silti Jeesus toimi. Mielenkiintoista on, että Jeesus paransi ihmisiä eri tavoin. Tällä kertaa hän käytti apuna tahnaa ja tehtävää parannettavalle. Päivän Vanhan testamentin teksti spitaalisesta sotapäälliköstä opettaa, ettei pidä väheksyä kummalliselta tuntuvaa tehtävää.

"Minä olen maailman valo" on yksi Jeesuksen tärkeistä minä olen -julistuksista, joilla hän ilmaisi jumalallisen arvovaltansa liittäen itsensä Jumalan nimeen "Minä olen". Hengellistä työtä on mahdotonta tehdä ilman Jeesus-valoa.

Johanneksen 9. luku, josta tekstin kaksi katkelmaa on otettu, on kuin pienoisnäytelmä, josta ei huumoria puutu. Raamattupiirissäni se on luettu rooleittain. Katkelmien välillä tapahtuu paljon. Koskettavinta on, kun parannettu näkee Jeesuksen ensimmäisen kerran ja tunnustaa uskonsa (9:35-38).

Tekstin loppuosan ymmärtämisen kannalta on oleellista, että sokean parantaminen tapahtui sapattina (9:14, 16). Fariseusten laintulkinnan mukaan tahnan teko, silmien voitelu ja parantaminen olivat kaikki kiellettyjä sapattina. Tässä on itsetutkiskelun paikka meillekin. Mihin perustan oikeassa olemiseni? Nojaavatko käsitykseni synnistä omiin ajatusrakennelmiini, yleiseen mielipiteeseen, herätysliikkeeni perinteeseen vai Raamattuun? Jeesus sanoo: "Te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä." Olemme enemmän tai vähemmän sokeita omalle synnillemme. Raamattua lukiessa Jeesus avaa Pyhän Hengen avulla silmäsi näkemään sekä syntiäsi että rakkauttaan sinua kohtaan. Jeesus kehottaa (Ilm. 3:18): "Osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet."